tiistai 20. helmikuuta 2018

Kylmän keskelle lämpöä...

"Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää. — Eskimoruno"
 
Vihdoinkin ulkona on oikeat talvilämpötilat. Vietimme lomaa Kuusamossa ja siellä oli jopa lämpimämpää kuin palattuamme kotiin. Juuri ennen lomaamme oli posti tuonut Teplostarilta Planar lämmittimen. Nyt ei tulevana kesänä tarvitse palella FamilyCruiserissamme. Kesä 2017 olikin tarpeeksi viileä kesä meille. Webastomme hajosi juuri kesälomamme alusta ja toimi vain silloin tällöin lomamme aikana. Siitä sitten heräsikin ajatus päivittää 1980-luvun lämmittimemme hiukan tuoreempaan. Ja laituriparlamenteissa tätä kehuivat kovasti järkeväksi valinnaksi. Planarin mukana tulivat kunnolliset ohjeet asennusta varten joten toivon saavani itse asennettua tämän laitteen. Saa nähdä miten minun käy.... Olen kyllä varautunut olemaan yhteydessä korjaajaan kun epäonnistun tässä.
Talven kohokohta on meidän taloudessa VeneBåt messut. Itselläni alkaa tällöin kevät vaikka talven parhaimmat pakkaset paukkuvat ulkona. Lapset vaativat pääsyä messuille mukaan ja mielelläänhän heidän ja Kipparinnan kanssa käymmekin täällä. Joka vuosi on hiukan erilaisia tarpeita messuille. Tänä vuonna olimme vain katselemassa veneitä ja varusteita. Itseäni kiinnostaa aina kaunis lakattu veneen pinta. Jaksan aina arvostaa sitä miten ihmiset jaksavat huolehtia veneistään vuodesta toiseen. Varsinkin vanhat puuveneet lämmittävät mieltäni. Monesti nämä vanhat veneet ovat lähes taideteoksia.  
 
Yksi tärkeä kohde messuille on viranomaisten piste. Painelimme tänne koko porukalla: Minä, Kipparinna, kaksi neitiämme sekä poikamme sekä kummipoikamme. Eli kolme aikuista ja kolme lasta, siis varsinainen lauma.

Aina vuosi vuodelta käymme täällä katsomassa rastit läpi. Tänä vuonna paikalla oli myös koira jota minä ja Kipparinna haastattelimme. Ennen keräsimme täältä kaikki eläinkortit matkaan mutta niiden keräily on vähentynyt lasten kasvaessa. Nyt Poliisien uusi vene herätti mielenkiintoamme enemmän kuin keräilykortit.  Poikamme ja Kummipoikamme tutustuivat tähän uutuuteen suurella mielenkiinnolla. Itse ajattelin tilannetta jossa itse tulisin tutustumaan tähän. Toivottavasti tulevana kesänä tekisivät valvontaa merillä missä itsekin pääsisin pysäytettäväksi. Kaikki viranomaiset tekevät tärkeätä työtä myöskin vesillä.
 Lopulta pääsimme katselemaan lasten mieleisiä veneitä. Poika ja kummipoika valitsivat mieluisimmat veneet itselleen. Valinta kohdistui tänä vuonna kuten usein ennenkin Targaan. Varsinkin tuo Targa 46 vaikutti koko porukan. Itselleni riittäisi toki paljon pienempikin malli.

Monessa veneessä tuli vierailtua ja paljon tuli haaveiltua.  Näillä kaikilla voisi tehdä vaikka kuinka runsaasti erilaisia retkiä. Luonnollisesti isot ja näyttävät veneet kiinnostaa laumaamme. Välillä jopa näen itseni ison luikuva runkoisen veneen ruorissa. Mutta silloinkin veneellä pitäisi olla jotain luonnetta...




 Marinon osastolla oli paljon kauniita veneitä. Siinä olisi koko perheelle oman värinen kesän kulkupeli. Tietäisi aina kuka on tulossa saareen kun veneen väri paljastaisi kulkijan. Itselläni on ensi kosketus Marino Mustangiin 1980-luvun alusta. Äitini kaverin mökillä oli tällainen vene ja matkasimme sillä pitkin Saimaata. Muistan ihailleeni vanhempiani kun he osasivat ajaa näin isoa venettä. Vanhin neitimme otti kuvan tästä veneestä ja Deittivene-mainoksesta poikakaverilleen. Saas nähdä miten poikaystävä innostuu ajatuksesta....



Olemme lähes koko veneily historiamme tukeneet Pidä Saaristo Siistinä toimintaa. Heidän tekemä työ on toivottavasti meille kaikille veneilijöille tärkeää työtä. Tänäkin vuonna kävimme moikkaamassa ständillä Valitettavasti punaiset pipot olivat loppu emmekä saaneet niitä vielä matkaan mukaan.

Mutta pikku hiljaa kylmä väistyy ja tilalle saapuu lämmin kesä. Tästä kesästä tulee pitkä ja lammin, eikö niin....

tiistai 30. tammikuuta 2018

Sydän talvea... ja venemessuja odotellessa

Talvella aika kuluu ajoittain madellen ja toisinaan todella vauhdikkaasti. Joskus talvella pääsee harrastamaan talviurheilua kuten luistelu. Pari viikkoa takaperin sattui kunnollinen ilma vapaa päiville ja pääsimme koko perheen voimin luistelemaan meren jäälle.

Vielä en itse olisi tohtinut mennä moneenkaan paikkaan jäälle mutta, Saaristokaupan päivityksistä huomasimme epävirallisen luisteluradan tiedot. Perille päästyämme rannalla ja radalla oli porukkaa runsaasti. Heti rannalle päästyä törmäsin vanhaan koulukaveriini joka oli myöskin tullut pidemmän matkan päästä luistelemaan. Me aloitimme ensin lennättämällä dronea ja kuvasimme radan videolle. Mielenkiintoista katsella tätäkin näin ilmasta. Täältä näkee hyvin mm. virtapaikat. Nämä ulkoilut on valmistautumista kesäkuntoon. Sisällä liikunkin sitten hiukan erilaisemmin....

 
Sain tänäkin vuonna arvottavaksi kaksi lippua Vene Båt - messuille. Messuillahan on tunnetusti kaikenlaista arvontaa ja kyselyä joten aloitetaan kysely jo ennen messuja.



Joten aloitetaan arvonta omasta blogistani. Arvon yhdelle onnekkaalle kaksi kappaletta messulippuja. On oma asiasi otatko seuraksesi kaverin vai kulutatko useamman päivän messuilla. Voittaaksesi nämä liput sinun tulee kommentoida tähän blogiin mitä sinä toivot venemessuilta . Osallistumisaikaa kommentointiin on perjantaihin 9.2.2018 klo 10 asti. Liput toimitetaan sähköpostitse joten on tärkeää laittaa Blogiin kommentit ilman omaa sähköpostiosoitettasi. Ja yhteystiedot sähköpostiin tahdenyhden@gmail.com
 
 

Kuva: Messukeskus
Ja onnetar suosi Mikko V. jolle laitettu sähköpostilla liput. Nauttikaa kaikki muutkin venemessuista.






tiistai 16. tammikuuta 2018

Uuden edessä...

Talvi on alkanut vihdoinkin. Ja uusi vuosi, nyt ollaan taas uuden edessä kuten joka tammikuu.  Tammikuun alussa oli aikaa perheen kanssa käydä kävelemässä. Aina alkuvuodestahan monella on mielessä ryhtiliike oman hyvinvoinnin suhteen. Itselleni on tärkeää ajan käyttäminen oman perheen ja ystävien kanssa. Tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina aurinko paistoi todellakin mukavasti. Päätimme lähteä kävelemään perheen kanssa Suomenojalta rantoja pitkin, nautiskelemaan keskitalven auringosta. Espoon rantaraitilla oli melkoinen ruuhka. Kävelijöitä, pyöräilijöitä sekä juoksijoita oikein vilisi kävelytiellä.
Kävelimme Nokkalan Majakalle jossa oli lähes täyttä. Kattoterassilla ei näkynyt ketään toisin kuin aurinkoisina kesäpäivinä. Tunnelma oli mukavan rento ja tänne on aina mukava poiketa. Tosin tämä oli vasta toinen kohtaamisemme paikan kanssa. Hienoa kun tällaisia paikkoja on olemassa. Vielä kun saisi vastaavan paikan rantaraitin toiseen päähänkin. Soukka - Laurinlahti - Kivenlahti akselilta löytyisi varmasti asiakkaita myöskin laadukkaalle kohtaamispaikalle. Takaisin kävellessä aurinko paistoi naamalle ja  ruuhka oli kasvanut entuudestaan. Matkaa päiväkävelylle kertyi noin 7 kilometriä. Avointa merta oli mukava katsella ja haave Busterista heräsi henkiin. Olisi mukava päästä veneilemään myöskin talvella. Varmasti kylmää olisi mutta saarissa olisi rauhallista. Olen paljon nuorempana melonut talvella mutta ne ajat on nyt taakse jääneet. Muistan kuitenkin sen luonnosta huokuvan rauhan, äänet olivat hiljaisia ja meren liikkeet rauhallisia. Toki talvella on myös tuulista mutta, silloin en melonut.
 

Illalla ehdin vielä käydä koti satamassa katselemassa maisemia dronen kanssa. Lennättäminen oli kylmää touhua paljain käsin. Mutta kannatti käydä nauttimassa omasta rauhasta. Kotona odottikin sitten tyttären tekemä pitsa lämpimänä.


Pitkän tauon jälkeen päätin ryhdistäytyä. Nyt olisi aika ja mahdollisuus antaa itselleni hetki hyvinvoinnille. En näe itseäni yksinäisenä puurtajana kuntosalilla vaan pidän yhteisöllisyydestä myös urheilussa. Vanhan työkaverin suosituksesta päädyin TFW Kilo #Hallussa kurssille. Hiukan jännitti ensimmäisellä kerralla mennä paikalle. Miten minä tällainen "Gotletti" sulahtaisin joukkoon? Onneksi kaikki osallistujat olivat aivan tavallisia ihmisiä joten sitä pelkoa ei ollut. Koin pitkästä aikaa suurta iloa ryhmässä liikkumisesta. Mahdollisesti keväällä alkaa näkyä tuloksia omassa kropassa ja toiminnassa. On mahdollista että, minusta "Gotletista " kuoriutuu taas "Atletti". Ennen omaa treeniä salissa oli edellinen ryhmä ja jälkeemme tuli seuraava joten moni lisäkseni on löytänyt tämänkin hyvinvointi muodon. Vaikka aloitin tämän jatkan vesijuoksua säännöllisesti saadakseni nilkan rantakalliolla kulkemista varten kuntoon. Uimahallilla pääsen seuraamaan myös pojan vesipallo treenejä jotka ovat itselleni ainakin rankan oloisia.

 
 

tiistai 2. tammikuuta 2018

Ulkoilua rannalla..

 Monet eivät uskalla olla onnellisia, koska olisivat silloin vaarassa tulla onnettomiksi. "Martin Descalzo"
Vuosi 2017 oli päättymäisillään kun suuntasimme matkamme Porkkalanniemeen. Lähdimme matkaan Kipparinna siskon perheen kanssa. Vettä ei satanut ainakaan lähtiessä luontoon. Ilma oli kaunis mutta sateen uhka leijui päällämme. Päätimme mennä tällä kertaa grillaamaan hiukan eri paikkaan kuin yleinsä, eli nyt menimme Luotsiaseman viereen. Mahtavat kalliot ja maisemat. Tuijottelimme aikamme merelle ja mietimme mitä kaikkia tuttuja paikkoja täältä näimmekään. Inkoon piiput olivat näkyvissä ja tuttu merenselkä myöskin, Linlo oli myöskin lähellä. Linlossa varmasti pyrimme käymään kaudella 2018 veneellä ja ehkä jopa autolla.... Mutta tuo merelle tuijottelu on lähes terapeuttista toimintaa. Ajatukset lepäävät kun tuollainen kesyttämätön maisema on edessä. Aallokon äänet ovat parasta rentoutus musiikkia jota tiedän. Olisin halunnut lennättää Dronea täällä mutta, lentokieltoalue esti näiden maisemien tallentamisen ilmasta käsin.

Vuoden viimeiset nuotio makkarat maistuivat todella hyviltä. Pääsimme grillipaikalla edellisen grillaajan hiilloksia hyödyntämään. Ei muuta kuin makkarat tulille, kuksaan glögiä ja hyviä tarinoita perheen, kavereiden ja anopin seurassa. Nuotiopaikka oli todella hyväkuntoinen ja uuden oloinen. Ja heti meidän jälkeen sinne tulikin jo seuraava perhe. Kyllä meidän kelpaa kun monessa paikassa löytyy ilmaisia nuotiopaikkoja. Ja tämä luonto on kanssa hieno. Kalliota, metsää, kunnolliset polut jne. Kipparinna kulki polkujen ulkopuolella ja keräsi sieniä matkallaan. Pientä kävelyä ja jouluisten kinkkujen sulattelua tämäkin hetki. Loppu matkan kuljimmekin tuota isoa polkua pitkin tielle jonka varrella automme olivat ja vasta nyt alkoi sataa räntää päällemme. Oli mukava istua lämpimään autoon  ulkoilun päätteeksi. Olin kyllä päivän päätteeksi onnellinen tästäkin yhteisestä ulkoilu asiasta.


 Uudenvuoden aattona lähti poikamme SuperParkiin kuluttamaan ylimääräistä energiaansa serkkunsa kanssa. Itse vein pojat tuonne ja palasin sitten veneemme talvisäilytyspaikalle, Suomenojan venesatamaan. Family Cruiserimme makaa täällä peitteiden alla. Ja onneksi peitteet olivat kunnolla veneen yllä. Samalla sukelsin veneeseen tarkistamaan veneen kunnos sisäpuolelta ja hyvinhän siellä voidaan.

Täällä Suomenojalla pääsin vihdoin lentelemään Dronella yllä veneiden. Helppo tarkistaa näin lintuperspektiiivstä veneiden pressujen kunto. Yllättävän hyvin veneiden päällä olevat pressut ovat paikoillaan. Nyt olisi tarkoitus lennellä useamminkin eri satamissa ja luonnon helmassa.

Minulla hiukan alkaa nyt jo sormet syyhytä veneen kevät kunnostukseen. Jos talvi jatkuu näin vähä lumisena ja -jäisenä niin vesille pääsen pikaisesti, ehkä jopa toukokuun alussa. Olisi niin paljon tehtävää ja aurinkokin alkaa paistaa joka päivä pidemmän aikaa meille pohjolan asukeille.