Loppu kesän alku

Kiireessä on se paha puoli, että se vie paljon aikaa.
- G. K. Chesterton

Kesälomien loppuminen on aina uuden alku. Me vanhemmat pääsemme nauttimaan työpaikkojen ilmastoinnista ja lapset "pääsevät" takaisin kouluun. Mutta kuitenkin meillä kaikilla on edelleen mahdollisuus nauttia kesän jatkumisesta, omilla tavoillamme. Nyt veneilyt sijoittuvat lähinnä viikonloppuihin. toki mieli vetää aina merelle olen sitten töissä tahi vapaalla. Joskus aikanaan oli ravintolassa töissä ja silloinen keittiömestarimme sanoi: Kiire on ammattitaidon puute. Olen monesti käyttänyt sitten itse samaa sanontaa ja mielestäni se pitää paikkaansa, työelämässä. Nyt arjen alettua tulee myös tuota kiirettä vapaa-ajallekin. Talomme on tullut tarpeeksi vanhaksi ja kaipaa maalaamista. Onneksi asumme kerrostalossa jossa itse emme maalaa ulkoseiniä, tähän liittyen talomme piha on kaivannut puiden kaatoa. Ammatti mies kaatoi pihaltamme runsaasti puita ja pätki ne noin metrin mittaan. Meille asukkaille jäi oksien siirtäminen etupihalle kasaan. Ja itse lupasin viedä puita pois pihalta veljelleni talon lämmittämiseen. Tämä on aiheuttanut kiirettä. Kun tähän lisätään lasten harrastuksien alkaminen ja veneen puhdistaminen myyntikuntoon on kiire taattu. 

Onneksi aikaa on kuitenkin jäänyt myös veneilyharrastukselle. Saimme veneellemme kaivattuja vieraita lauantaina. Kummipoikani, hänen siskonsa sekä heidä äitinsä tulivat päiväksi merelle kanssamme. Matkalla kyytiin nousi vanhin neitimme poikaystävänsä kanssa. Matkamme vei Suinon salmen kautta Knapperskäriin. Pentalan edustalla oli pienten purjehtijoiden kilpailut. olivat blokanneet koko väylän josta meidän ja muidenkin olisi pitänyt kulkea. No, vauhti pois ja kartta käteen ja katsotaan kivi tilanne väylän ulkopuolelta. Onneksi vettä oli riittävästi väylän tällä väärälläkin puolella joten hiljakseen sitten sinne ettei aaltomme häiritse lasten purjehduksia / starttia. Rövargrundetin jälkeen alkoi olla vanhaa ja rauhallista maininkia. Todella kaunista sekä rauhoittavaa. Knapperskärin rantaan tultaessa kummipoikani äiti halusi toimia ankkurin laskijana kuten oli aina toiminut kun vene oli heidän. Ja hyvinhän se meni kuten oli odotettavissa. Nuorin työistämme toimi sitten keulassa ja kiinnitti köyden laituriin. Emme pysäköineet laiturin päähän vaan sivuun. Täällä saarella olikin meno melkoista. Oli yksi tai kaksi telttasaunaa, pysyväis telttoja joiden edessä oli oikein aurinkopaneelit, koirat juoksivat vapaina. 


Mehän tietysti suunnistimme mahdollisimman kauas moisista menijöistä. Me saimme grillipaikan saaren telä/länsi nurkalta. Maisema oli suoraan kohti Kytöä. Tästä grillistä olikin kadonnut ritilä joten hain veneestämme Muurikka-pannun. Tämä olikin sitten täynnä grillattavaa herkkua. ja letut oli paistettava tietenkin jälkiruoaksi. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan ja piti palauttaa vierailijat rannalle ja kotimatkalle. Itse jatkoimme matkaamme vaimon toimiessa kapteenina. On se kyllä hienoa, mutta outoa olla kansipoikana veneessämme. Löysimme itsemme Stora Herröön laiturista jonne vaimo ajoi todella nätisti. Tämä saari onkin sitten perhe saari. laituri oli täynnä lapsiperheitä ja melkein joka veneessä oli lasten lisäksi koira.



Iltapalaksi olikin sitten grillattuja maisseja kera lasten toivomien juustomakkaroiden. Tämän jälkeen olikin lasten mukava kömpiä peteihinsä joissa jo peitot olivatkin edelliseltä kerralta valmiina. Me vanhemmat otimme molemmille pakan kortteja, laitoimme radion päälle ja aloimme pasianssipelit. Samalla haaveilimme tästä mahdollisesta uudesta veneestä. Iltaa istuessamme totesimme nyt tulevan sellainen yö, ettei lämmitintä tarvita. Ulkona olikin koko yön melkein parikymmentä astetta lämmintä, eikä sadetta lupailuista huolimatta saapunut. Aamulla sitten heräilimme rauhassa ja nautimme aamupalan aurinkoisessa veneessä. Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään saarta ympäri. Päädyimme sitten uimarannalle ja rohkeimmat meistä kävi uimassa ( en siis minä...). Valitettavasti olimme unohtaneet marjan poimintaan sopivat astiat veneelle ja poimurit kotiin. On pakko tulla uudelleen ja kerätä talven mustikat talteen. Ja kaikki hyvä loppuu aina kiireeseen. Saaresta olikin jo taas lähdettävä seuraavaan paikkaan. Vaimon sisko oli saanut lapsen lomamme aikana emmekä olleet heitä vielä tavanneet syntymän jälkeen. Keula siis kohti kotirantaa ja kodin kautta sitten tuota kääröä katsomaan. ja sieltä sitten takaisin kotiin ja saunaan ennen uutta työviikkoa.

Eli meidän rakas Albatross / Vilkas on myynnissä (http://www.nettivene.com/moottorivene/albatross/613658 ).
 Todella mukava on ollut viettää vuosi Vilkkaan kanssa. Valitettavasti päätimme myydä näin nopeasti tämän veneen jota laitoimme paljolti alkuvuodesta. Mutta olemme todenneet olevamme enemmän puuveneilijöitä. Kaipasimme puuveneen tuntua ympärillämme kovasti koko kesän ajan. Ja myös koirien kulkeminen veneen kansilla pitäisi olla seuraavassa veneessä turvattua.