Mainos

tiistai 15. elokuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 8, Hanko - Espoo

" hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau
vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon " Kasmir

On reissun viimeinen tai toisiksi viimeinen aamu. Lapset tahtoisivat kotiin ja me aikuiset haluaisimme päästä ainakin Porkkalan selän ylitse. Tänään ei pitäisi tuulla juuri ollenkaan ( lue alle 6 m/s ). Köydet irti ja septin tyhjennys paikalle jonottelemaan. Ja sitten matka alkoikin mukavassa kevyessä sivumyötäisessä tuulessa. Lapsilla ei ollut kiirettä sängystä ylös vaan saattoivat tehdä sitä mitä halusivat.

Hiljalleen keittelin teetä ja neiti valmisti "meriaamiaisen" kajuuttaan. Tuoremehua, teetä, paahtoleipää, marmeladia, pekonia, kananmunia jne... Söimme pitkän kaavan mukaan kun edessä olisi kuitenkin pitkä päivä. Itse ruorissa ollessa sain aina välillä apulaisen ohjaamaan kun nautin rauhassa aamiaista. Tuuli puhalteli viileästi selän takaa joten vaattetta piti olla päällä. Tammisaaren kansallispuiston kohdalla alkoi jo päivä lämmittämään kun saaret tarjosivat pientä suojaa tuulelta. Tuli myöskin kokeiltua taa lämmittimen toimintaa eikä se ollut korjaantunut itsestään. Taas oli jo puhelin kädessä jotta olisin soittanut Planarin myyjälle. Jäi valitettavasti soittamatta silloin.....

Viritimme taas tämän kesän tärkeimmän jutun esille. Eli Riippumatto on ollut kovassa käytössä vaikka ilmat eivät ole olleet liian kuumia. Nyt pelasimme " Pekka " korttia, ristiseiskaa ja hullunkurisia perheitä yhdessä. Lapset lueskelivat kirjoja riippumatossa ja elämä oli rauhallista. Toki asiaan kuului myöskin pienet kinat siitä kumman vuoro olisi nyt olla löhöilemässä tuolla. Kipparinnakin sai omaa aikaa riippumatossa. Tarkoituksena lueskella naisten lehtiä mutta kun katselin taakse niin totesin hänen nukkuvan lehti sylissä.
 Tammisaaren kansallispuisto näytti taas parhaat puolensa. Mietimme kuten monesti muulloinkin että, miksi menisimme vastaisuudessa kauemmaksi veneilemään. Täällä on todella paljon kauniita saaria lahden pohjukoineen. Toisaalta ainahan sitä pitää nähdä jotain uutta ja päästä vielä vähän kauemmaksi. Nyt olimme toteuttaneet erään unelmamme Ahvenanmaan reissusta mutta onhan tuonne kauas päästävä uudelleenkin.

Tänä kesänä neiti on kunnostautunut ruoan laittamisessa. Hän pitää kun saa tehdä jotain käsillään ja saa testata uusia juttuja. Muistan itsekin olleeni ruoasta kiinnostunut nuorena ja ruoanlaittamisesta tulikin minulle hetkeksi ammatti. Kun neiti laittoi ruokaa jäi poikaselle aikaa katsella lintuja sekä lukea kirjoja. Välillä kokkikin ryntäsi ulos katselemaan ohi kiitäviä aluksia. Isoja moottori- ja purjeveneitä oli kiva katsella haaveillen siitä millaista niillä olisi purjehtia. Ilmeisesti veneestä puuttuu aina se metri....

Bärösundin kohdalla mietimme jos pysähtyisimme jäätelölle kaupan luokse mutta, jatkoimme matkaa. Jokainen pysähdys lisää matka-aikaa ainakin puoli tuntia. Suunnittelemamme ainoa pysähdys olisi Stora Halsössä Inkoon edustalla.  Aika alkoi jo käydä pitkäksi nuorille matkustajille sekä koiralle. Onneksi pääsimme perille ja rantaan laiturille. Vähän ulkoilua ja Kipparinna ajatteli menevänsä uimaan. Pääsimme uimarannalle ja Kipparinna kasteli varpaansa. Sitten vielä kahlasi polviin saakka veteen ennen kääntymistä takaisin ranta kalliolle. Vesi oli kuulemma aivan riittävän kylmää...

Vielä ennen viimeistä matkan pätkää katsoin vielä ennusteen tuulen voimakkuudesta useammasta paikasta. Ennuste lupasi lounaistuulta 11 m/s ja totesin sen olevan riittävä. Aloin laittaa meidän putput-veneessä tavaroita paremmin kiinni. Kipparinna ihmetteli tätä ja itsekin ajattelin liioittelevani. Lähdimme saarten suojassa eikä aallot haitanneet meitä kunnes... Saaret loppuivat ja pääsimme Porkkalan selälle. Kipparinna siirtyi ensin takakannelle koiran kanssa ja lopulta sisälle. Meno oli välillä melkoisen hurjaa. Kannella oleva lankonki ja keulatikkaat olivat sidottuina toisesta reunasta kaiteeseen. Pahimmillaan tikkaat ja lankonki nousivat pystyyn ja pysyivät paikallaan vain sen ansiosta että olivat sidottuina. Lapset, koira ja Kipparinna istuivat avotilan lattioilla ja penkeillä. Aallot keikuttivat venettämme todella isosti. Alkuun pelotti mutta lopulta aloin luottaa Family Cruiseriimme yhä enemmän. Välillä aallot käänsivät kulkusuuntaamme 45 astetta sivuun tarjoamalla myös mahtavan kallistumisen. Kaappien ovet avautuivat, tavarat tippuivat hyllyiltä jne.... Poika kävi sisällä laittamassa ovet kiinni ja repimässä viimeiset tavarat hyllyiltä alas. Kaappien ovien eteen laitettiin esteitä etteivät enään aukeaisi. Meno oli kuin Linnanmäen vuoristoradalla ajoittain. Vatsanpohjasta nipisti eikä aina tiennyt minne ollaan menossa hetken kuluttua. Oli pakko alkaa luovimaan ja ajoittamaan käännökset aaltojen mukaan. Vauhti oli kuitenkin lähes normaali ajo nopeutemme, 6 solmua.


 Päästyämme selän loppu puolelle kysyin lapsilta loppu reitin toiveita. Yhteen ääneen lausuttu "puutarha reitti " vakuutti minut. Seurasimme miten vastaan tulevat veneilijät ratkaisivat reittinsä Porkkalan selän ylityksen kohdalla. Osa kokeili aallokkoa ja kääntyi takaisin, osa painoi menemään kovalla paukkeella ja veden lennätyksellä.

Loppu matka olikin sitten meidän kohdalla pelkkää ruusuilla tanssimista. Ei aallokkoa missään ja aurinko lämmitti meitä. Vastaa, tuli useampia tuttuja veneitä ja koti alkoi näkymään.
Satamaan päästyä olikin aikamoinen voittaja olo. Matkaa kului 22 toinen toistaan ihmeellisempää päivää. Monta merimailia kierrettynä ja paljon uusia kokemuksia rikkaampana. Kyllä jokaisen reissun aikana tulee haaveiltua uusista paikoista ja veneistä. Meillä ei nyt veneen vaihto tule kyseeseen mutta pientä remonttia on tulossa. Alkaen veneen vessan lattian ja harmaa vesiputkien remontista.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 7 Bodö - Kasnäs -Hanko




Björköstä lähdimme pienessä tihkusateessa kohti Bodötä.  Vaikka lähdimme ennen puolta päivää matkaan oli satamassa saapuessamme jo melkoisen täyttä. Liekö sade ja tuuli aiheuttanut meissä veneilijöissä halun olla suojaisassa paikassa yötä. Onneksi saimme paikat kavereiden kanssa laiturilta. Istuimme päivää veneissä odotellen sateen taukoamista. Korttipelit ja kirjat kuuluvat kyllä meillä veneilyyn. Välillä piti kuivata takakajuutan hyllyjä kun vesi pyrki sisälle. Onneksi sade taukosi iltapäivällä ja lapset pääsivät pihalle. Valitettavan kurainen ja hiekkainen oli satama tällaisena märkänä heinäkuun päivänä. Veneen kannet tulivat melkoisen likaisiksi. Ihailimme taas uuden Pidä Saaristo Siistinä Roope-aluksen toimintaa kun kävivät noutamassa roskia satamasta. Roope on melkoisen hiljainen ja toiminta näytti todella tehokkaalta. Hienoa toimintaa jota kannattaa tukea.... No illalla saunoimme ja samaan aikaan aloimme paistamaan lettuja. Pikku Kipparinna teki taikinan ja aloitti lettujen paistamisen miesten saunan aikaan ja me pojat paistoimme ne loppuun neitien saunan aikana. Kyllä maistui...
 
Aamulla lähdimme auringossa joskin ei turhan lämpimässä kelissä kohti itää. Olisimme tapaamassa veneemme edelliset omistajat jossain kohtaa Hangon ja Bodön välissä. Ensin startti Nötöä kohti kauppaan. Maistuva tuore leipä tarttui matkaan ja vähän dieseliä tankkiin. Nyt matkasimme auringon paistaessa kohti Kasnäsiä jossa kävisimme kaupassa isommin. Matka sujui hyvin kunnes taivaanranta katosi jonnekin harmaaseen. Teimme uudet suunnitelmat ja valitsimme reitin hiukan sisempää. Onneksi koska Merisumu iski kunnolla päälle. Näkyvyyttä ei ajoittain ollut 100 metriäkään. Pääsimme Tunnhamiin jossa pidimme ruokatauon sumun hälvenemistä odotellessa.
Onneksi se antoi myöden ja sumutorvea silloin tällöin soittaen pääsimme haluamaamme Kasnäsiin. Melkein jäimme jo tähän yöksi mutta kaupan jälkeen jatkoimme kavereita tapaamaan. Sumu oli kadonnut ja aurinko lämmitti meitä mukavasti. Ja nyt tuli vastaan se mitä ei koskaan merellä toivoisi tapahtuvan, moottoririkko. Olimme Hiittisten kohdalla ja melkein näköetäisyydellä luonnonsatamasta jonne olimme menossa. Moottori vain sammui eikä käynnistynyt uudelleen. Meillä oli kuitenkin ilmeisesti jokin korkeampi johdatus mukana. Ei kulunut viittä minuuttiakaan koneen sammumisesta kun viereemme pysähtyi isompi alus joka kysyi kuinka voisi auttaa. Kerroimme tarvitsevamme apua jotta saisimme veneen jonnekin rantaan. Hetken keskusteltuamme pääsimme hinaukseen aina Hankoon saakka. Mahtavaa, Hankohan on iso paikka josta saisimme koneen kanssa apua.  Koiramme piti tästä hiljaisesta etenemisestä ja nautti matkasta. Itse tuskailin erilaisia vaihtoehtoja moottorin toimimattomuudesta.

Hangon läntisellä selällä keinutti siinä loppupuolella ja mietimme minne meidät hinataan. Kävi ilmi että saisimme yöpyä konerikon kanssa Kalasatamassa jonne oli jo ilmoitettu meidän ongelmasta. Erittäin mahtavaa palvelua kanssa veneilijöiltä. Toivottavasti tulee mahdollisuus itsekin auttaa muita tarvittaessa. Joskus jo kauan sitten hinasimme kyllä potkuririkon saaneen veneen kotisatamaansa. Tällöin ajattelin että hyvät teot palkitaan kyllä aikanaan...
 

Seuraava aamu valkeni ja koiraa ulkoiluttaessa soittelin paikallisille veneen korjaajille. Valitettavasti osa oli reissussa ja osalla oli liikaa töitä. Ei auttanut kuin soittaa paikallisille vierasvenesatamille ja kysellä löytyisikö heidän kauttaan ketään joka osaisi hoitaa koneemme kuntoon. Ei löytynyt ei... Soitin sitten Tourimarineen Espooseen. Kerroin tilanteemme ja pyysin apua. Vastaus yllätti oikein itsenikin. Sain erittäin täydellisen ohjeistuksen koneen mahdolliseen ongelmaan. Lopuksi rtein kaiken heidän ohjeiden mukaan ja kone käynnistyi. Täytyy sanoa että oli mahtavaa asiakaspalvelua. Minulle kerrottiin jopa työkalujen koot joilla saan moottorin ilmattua.   

Tämän jälkeen matkasimme Hangon Itamerenporttiin joka oli lastemme toive koko loman ajan. Heillä oli kyllä mielessä Hangon ravintola elämä. No mehän olimme koko reissun sanoneet ettemme mene Hankoon ja jos menemme niin emme mene ravintolaan. Kuinkas kävikään pienen siistiytymisen jälkeen. Löysimme itsemme Classic pizzasta herkuttelemasta. Tämän jälkeen olikin mukava mennä saunan lämpöön nauttimaan. Vatsa täynnä ja kunnon löylyissä olemisen jälkeen illalla ei tarvinnut houkutella unia. Aamulla olisi taas lähtö eteenpäin nyt ajattelimme mennä Hangosta Espooseen mitä emme olleet tehneet vielä koskaan ennen. 











torstai 3. elokuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 6, Björkö

Huimaavan korkean tähtitaivaan alla
Sanoit: "Vuokses kestän elämän"
Huimaavan korkean tähtitaivaan alla
Rakkaus jää kun itse häviän

Muistan kun me karattiin
Kuolleet juhlat jätettiin
Rantakallioilla aamuun istuttiin

Hiukan paleltiin kai
Kun varhain valkes sunnuntai

Usvan alta laivat lipui satamiin. ( Juha Tapio )

Korppoosta paineltiin "täysiä " seuraavaan tapaamiseemme. Meillä siis noi kierrokset koneessa on aina kohtuu maltillisia. Ja kulutuskin on varsin miellyttävä.

Näkisimme kavereitamme taas pitkästä aikaa. On ollut hienoa veneillä vain oman perheen kanssa mutta kun on monta vuotta veneillyt kavereiden kanssa niin välillä heitäkin kaipaa.

Nyt oli tullut mahdollisuus kaikilla meillä olla hetki samassa paikassa jota varsinkin kaikkien lapset olivat toivoneet. Meillä kaikilla oli tästä omat muistomme ja itse olin sijoittanut tämän muiston yhteen lapsuuteni Viisikko kirjojen maailmaan. Björkö on aivan mahtava paikka Saaristomeren kansallispuistossa. Kallioita, nummea, "vuoria ", järvi..... kyllä ajatukset karkaa tällaisessa paikassa.

Saimme veneemme kiinni lähes samaan paikkaan kuin viime vuonna. Eli heti saarelle saavuttaessa lähimpään kallioon. Paikka on hyvä meille kun voi pitää lankonkia josta pääsee helposti kävelemään rantaan. Koiramme myös arvostaa tätä.


Meillä oli ajatuksena nauttia Björköstä kaksi päivää joiden piti olla aurinkoisia, tuuletonta ja lämmintä. Ruokailun jälkeen nautimme iltapäivästä ja illasta rantakalliolla. Oli mukavaa seurata saapuvia veneitä kaikessa rauhassa. Veneitä oli kyllä todella paljon vähemmän tänä vuonna kuin vuosi takaperin. Illalla vielä Kipparinna kävi lasten kanssa järvellä uimassa.

Seuraavana päivänä aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen menimme kaikki kiertämään saarta. Suosittelen kyllä kaikille tuota luontopolkua joka lumoaa ainakin minut kauneudellaan. Erityisen suuren vaikutuksen tekee kanervikot ja kalliot...

Matkalla tuli nähtyä paljon mielenkiintoista juttua. Luonnossa kun kulkee ja pitää silmät auki niin voi nähdä vaikka mitä.

On kalliomuodostelmia, merenlahtia, lintuja, eläimiä tai niiden jäännöksiä ja vaikka mitä. Kierroksella ollessa tuli lämmin ja perille päästyä olikin selkä jo aivan märkä. Valitettavasti tuuli olikin taas noussut vaikka eihän sitä juuri pitänyt olla. Päätimme siirtyä toiselle puolelle saarta tuulen suojaan. Ja onneksi teimme niin koska saimme olla illan ihailemassa mitä kauneinta auringon laskua.
 
 
 

Auringon painuessa alas nappasimme pojan kanssa kavereiden kumiveneen ja menimme ulkoiluttamaan vieheitä. Ehkä parasta mitä tänä kesänä on tullut tehtyä.... Isä - Poika hetki. Siinä viehettä vetäessä oli aikaa ja tilaisuus keskustella keskenään maailman suurista kysymyksistä. Kannattaa joskus ottaa aikaa itselle ja lapselle, miksei ottaisi aikaa myöskin puolisolle samalla tavalla.

Aamulla lähdimme taas juuri ennen sadetta seuraavaan kohteeseen. Matka ei ollut suuri ja Kipparinna ajoi meidät perille saakka. Itse laittelin pienessä tihkusateessa köydet ja fendarit paikoilleen. Tuulilasin puhallin pöhisi meille lämpöä ja ikkunat eivät menneet huuruun. Valitettavasti se meidän oikea lämmitin ei vieläkään toiminut ja tuo Planar houkuttelee meitä yö yöltä enemmän.......

 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 5, suuntana itään Maarianhaminasta

 Vihdoin ja viimein irrotimme köydet Maarianhaminan Itäsatamasta. Lähdimme ajelemaan etelään kohti Rödhamn satamaa. Meillä oli alkuperäisessä ohjelmassa tarkoitus pysähtyä tähän kuulemma kauniiseen kohteeseen mutta, aikataulu venyi Maarianhaminan kohdalla turhan pitkäksi. Nyt meille vain riitti ohi ajaessa ihaileminen.

Olimme päättäneet mennä Lotsudden Degerbyn satamaan Föglössä. Kaunis paikka ja laiturista löytyi tuulen suojaa tarpeeksi. Heti satamassa oli luotsitupa jossa kävimme tutustumassa elämään silloin joskus.... Päivällä kierrettiin kylää ja syötiin jäätelöä. Olimme luvanneet lapsille että, pelaamme jossain vaiheessa mini-golfia heidän kanssaan. Nyt meille tarjoutui tilaisuus mini-golfiin sekä shakkiin. Lapsilla oli melkoisen tiukka taistelu veneemme shakki mestaruudesta.

Illalla nautimme paikan saunasta. Ei ollut suurta ruuhkaa saunassa vaan saimme saunoa aivan yksin. Paikka on ilmeisesti ollut aikanaan uimahalli? Iltapalan ja iltatarinoiden jälkeen katselimme karttaa seuraavaa päivää varten. Tarkoituksemme olisi ajaa tyynessä kelissä Kihtin ylitse. Aikataulullisista syistä jättäisimme taas mielenkiintoisen Jungfruskärin toiselle reissulle.  Siinä iltaa istuessamme taas kokeilimme veneemme lämmitintä eikä se tietenkään inahtanut. Päätimme ostaa uuden veneeseemme heti kun tilaisuus tulee. Mielessäni olivat talvella tutustumani Planarin lämmittimet. Pikaisen googlaamisen tuloksena kävimme Webastot, Wallakset jne myöskin lävitse. Myöskin Kippari-lehden testi tuli luettua. Toki on tässä ilman lämmitintä veneilyssä etunsa, Kipparinna ryömi jokaisen yön aikana peittoni alle.....

 Aamulla sitten starttasimme matkamme kohti Korppoon Verkan vierassatamaa. Keli oli mitä mainioin eikä tuuli vaivannut. Bänö Ön kohdalla meitä oli oikein jonoksi saakka matkalla kohti Kihtiä. Vaikka tuulta ei ollut alkumatkasta juuri lainkaan nostimme Family Cruiserimme purjeen. Tämä oli lasten toive. Onneksi tuulta alkoi jossain vaiheessa nousta ja saavutimme purjeen kanssa lisää nopeutta jopa puoli solmua....
 Kipparinnalla oli vastuullinen tehtävä pitää purje tiukalla ja koiramme Mio osallistui tähän vastuulliseen tehtävään yhtä virkeänä kuin Kipparinna.  Lopulta pääsimme Verkanille ja paikalliset satama mhenkilöt olivat näyttämässä paikkoja sekä avustamassa rantautumisessa. Heille pitää antaa suuret kiitokset. Loppu ilta menikin kävellessä kaupalle sekä takaisin sekä taas tietysti saunomalla. Saunoissa oppii alueen saarista paljon ja kuulee erilaisia vinkkejä käyntikohteista. Toki myös mahtavia tarinoita erilaisista venereissuistakin kuulee.


Korppoon saaristoa
Kettu ?
 
Verkanilla vietetyn yön jälkeen matkasimme Kipparinnan sukulaisille Korppoon saaristoon. Ensimmäinen kerta meille kun vierailemme näin veneellä sukulaisilla. Ja tämä vierailu päivä olikin sitten ilmojenkin puolesta mitä parhain. Uintia, pihalla istumista, pihapelejä ja paljon muuta mahtui päivään. Päivä vaihtui illaksi ja lähdön hetken tullen saimme kutsun jäädä vielä illaksi kyläilemään. Illalla vihdoin veneeseen päästyämme mittailimme seuraavan päivän ajettavaa reittiä ja totesimme sen olevan sopivan mittainen. Tällainen mökkeily voisi olla mukavaa. Pelottava ajatus näin veneilijänä.. Jos sitä pysähtyisi paikalleen ja viettäisi aikaa mökillä. Selviäisiköhän sellaisesta? Ja sitten se kun pitäisi päättää missä mökin pitäisi olla. Meren/järven rannalla, peltojen keskellä, itä- vai länsisuomessa..... Pysytään tiukasti tässä veneilyssä jotta ei joudu tekemään päätöksiä.  Nyt on mahdollista suunnata veneen keula juuri sinne minne haluaa ja aina on uutta nähtävää...


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 4 / Maarianhamina Itäsatama

Matka jatkui taas septin tyhjennyksen jälkeen uusiin kohteisiin. Olimme katselleet illalla netistä miten Lemströmin kanava toimii. Lisäksi olimme kyselleet muilta veneilijöiltä millaisia muistoja / kokemuksia heillä on tuosta kanavasta. Osa sanoi kanavan aukeavan 1/2 tunnin välein mutta virallisesta infosta luimme kanavan aukeavan vain kerran tunnissa. 
Aurinko paistoi kerrankin ja ajaminen maistui hyvältä. Lumparnin päädyssä näimme kiiruhtavia purjeveneitä ja tajusimme saapuneen täysin oikeaan aikaan kanavalle. Ennen kanavaa ehdimme olla tyhjäkäynnillä enintään minuutin.
http://www.gasthamn.ax/gasthamnMaarianhaminan Itäsatamaan päädyimme lähes helteisessä kelissä. Ei tuulen virettä missään. Maksoimme heti kahdelta yöltä. Satamakonttorilla oli reippaita nuoria töissä ja asiointi olisi hoitunut myös suomeksi. Verestimme täälläkin ruotsin kielentaitojamme ja saimme kaiken hoidetuksi. Aamuksi suosittelivat hakemaan tuoreita sämpylöitä satamakonttorista. Ja näin myös teimmekin seuraavina aamuina. Ja näin myös teimmekin seuraavina aamuina.
Nyt kun vene oli tukevasti laiturissa ja paikka maksettu lähdimme kauppaan kaupungille. Jäätelöt mielessä suuntasimme kohti kauppaa. Vähän ruokaa ja jäätelöä ostettuamme kävelimme takaisin veneelle. Kipparinna "vaati" riippumattoa hänelle lehden lukemispaikaksi ruoanlaiton ajaksi. Ihmettelin siinä ateriaa tehdessäni ettei Kipparinnalla ollut lehtiä mukana ja kurkkasin. Siellähän hän lepuutti silmiään... Ei näitä hetkiä montaa ole ollut joten annoin nukkua. Mutta kesä on mikä on niin saimme päällemme ukkoskuuron ja tuokin hupi loppui. Sateen jälkeen aurinko paistoi taas mutta tuuli jäikin sitten useammaksi päiväksi.



Seuraavana päivänä lähdimme kävelylle katselemaan Maarianhaminan paikkoja. Lapset halusivat käydä katselemassa pupuja sekä kanoja sataman vieressä. Edelliseltä vierailulta tänne paikkaan ja vanhemmille lapsillemme kova pupu-kuume. Joten silloin ostimme pupun päästyämme kotiin. Nyt oli pakko sanoa ettemme voi hankkia pupua kun meillä on jo kaksi koiraa. Suloisen näköisiähän ne puput ja kanat olivat.  Toinen meistä aikuisista odotti alueen ulkopuolella koiran kanssa kävellen kun lapset ja toinen aikuisista ihastelivat eläimiä. Päivän kävelyiden ja ihmettelyjen jälkeen olikin aika suunnistaa saunaan. meillä miehillä saunat olivat mukavat mutta naistenpuolella tuoksui kuulemma viemäreiltä. Tästä johtuen minä ja pikanen saunoimme pitkään ja turisimme muiden veneilijöiden kanssa. Tuuli oli noussut päivän aikana joten päätimme olla täällä rauhassa vielä yhden päivän.  Onneksi näin. Meille jäi aikaa kierrellä Maarianhaminaa enemmän. Olo oli melkein kuin ulkomailla...
Päätimme käydä katsomassa länsi satamaa ja siellä olevia nähtävyyksiä. Matkan varteen mahtui kauniita puistoja sekä kirkko. Kirkossa oli lapsille tarjolla "kirkon rotan" etsimistä ja oli mieluisa myös meidän lapsille. Lapset saivat täältä palkkioksi omat leluhiiret.



Yksi nähtävyys jota olisimme halunneet esitellä lapsillemme oli Pommer. Emme tietenkään olleet tutustuneet netissä aukiolo aikoihin tai muuhun ja menimme vanhasta muistista etsimään tätä. Hämmästys oli suuri kun Pommer ei ollutkaan siellä missä muistimme. Kävelimme rantaa pitkin ja lopulta se tuli eteemme ja huomasimme sen olevan huollossa. Paikalla oli muitakin turisteja katselemassa ja ihmettelemässä laivaa. No, me jatkoimme matkaa ja kiipesimme rinnettä ylös vesitornille päin. Maisemat olivat hienot joten lastemme mielestäkin tämä kiipeäminen kannatti.

Lopulta vietimme Maarianhaminassa 4 päivää ennen siirtymistä uuteen kohteeseen. Huvi / perheveneilyyn tuulta riitti ehkä hiukan liikaakin ja meillä ei ollut mikään kiire minnekään. Satama täyttyi hiljalleen siellä ollessamme kun tulijoita oli enemmän kuin lähtijöitä. Lähtöpäivänämme satamasta oli melkein ruuhkaa ulos. Kaikki olimme odottaneet tuulten muuttumista maltillisemmiksi. Joskus odottelu kannattaa vaikka mieli hinkuisi jo merelle. Nyt olimme suunnilleen lomamme puolessa välissä. Keula siis kääntyi hiukkasen kohti kotia. Ennen kotiin pääsyämme olisi vielä paljon kivoja juttuja tiedossa. Vähän sukuloimista Kipparinnan sukulaisilla ja kahden kaveri perheen tapaaminen.



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 3


 Emme siis päätyneet sinne minne suunnittelimme.... Vaan painoimme menemään suoraan Bomarsundin vierasvenesatamaan. Matka alkoi mukavasti saarten suojassa ja hauskaa oli kyllä koko matkan ajan. Valitettavasti tuuli oli harminamme sitten Sottungan ja Lumparnin välissä. Saimme mukavia aaltoja suoraan sivusta.

No perille päästyämme tutustuimme Venesataman yhteydessä olevaan Puttes Campingiin. Paikka on aivan saman näköinen kuin edelliskerralla käydessämme 10 suotta sitten. Sopivasti aika on pysähtynyt 1970-luvun loppupuolelle. Palvelut löytyvät kyllä mutta, no ei ehkä enään aivan tuoreimpina.  Laituri hiukan rempallaan, yksi sähköpistorasia paikka. Läheinen ranta nuotiopaikkoineen ei todellakaan houkutellut viettämään iltaa. Rannassa oli purkukuntoinen "mökki" jolle ei ole ilmeisesti ollut käyttöä hetkeen.  Retkemme aikana eri satamissa jutteltiin veneilijöiden kanssa ja kaikilla oli toive taas joskus päästä käymään Bomarsundissa. Uusi aallonmurtajalaituri ja pientä päivitystä kaikilla toiveena.

Illalla ja seuraavana päivänä kiersimme sitten linnoituksen rauniot ja ihailimme aluetta. Ihmetystä aiheutti meille se ettei alueella ole mitään vierailijakeskus tyyppistä paikkaa. Missään ei ollut kootusti tietoa alueen raunioista ja palveluista. Ei löytynyt houkuttelevaa kahviota ja esitteitä kaikilla kielillä. Toivottavasti tähän tulisi joskus parannus.

Mahtava paikka tämä on kuitenkin kokonaisuudessaan ja käymisen arvoinen. Alue on laaja ja jatkuu sillan toiselle puolen jossa on Bomarsund museo. Onneksi paikalla oli toisia turisteja jotka kertoivat tästä. Emme olisi tienneet siitäkään. Emme kuitenkaan menneet siellä käymään. Meille riitti rauniot ja taulut joissa niistä kerrottiin.  Tarkoituksemme viettää kaksi päivää täällä lyheni vain yhdeksi päiväksi. Satamassa keikutti liikaa jotta olisi voinut nauttia veneessä olemisesta.

Päivällä turistileikkiemme jälkeen matkasimme yhteen matkamme pääkohteeseen. Kastelholmin vierasvenesatama olikin sitten aivan erilainen kuin Bomarsund. Mahtavan idyllinen ja rauhallinen. Itselläni jo pelkkä lähestyminen alueelle teki vaikutuksen. Mitkä maisemat olikaan kun lähestyimme linnoitusta ja aluetta...


Linnaa näkyi sopivasti lähestyessämme kohdetta ja lampaan määkimistä kuului kesäisessä iltapäivässä. Satamassa meidät ohjasi paikalle reipas nuorimies ja samalla hän avusti veneemme kiinnittämisessä. Sähköjohtomme oli hiukan liian lyhyt ja saimme jatkojohtoa satamasta. Laiturin päässä oli huoltorakennus ja satamakonttori. Ostimme siikaa konttorista ja Kipparinna kävi tutustumassa kirjojen vaihtamis pisteeseen. Vessat ja peseytymistilat olivat siistejä. Talon takaa löytyi myöskin tiskauspiste joita voisi olla jokaisessa vierasvenesatamassa. Tällöin vähentyisi vesistöön päätyvät tiskivedet.

Maksoimme samantien kaksi yötä kun tiesimme nähtävyyksiä olevan useampaan hetkeen. On linnaa ja Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo. Ulkoilmamuseossa vietimme ensimmäisen päivän illan ja linnaan menimme seuraavana päivänä. Linnassa riitti nähtävää useammaksi tunniksi ja lapsista oli hauskaa sonnustautua roolivaatteisiin. Kävelimme molempina päivinä alueella paljon ja vietimme kaksi mukavaa kesäpäivää historian pyörteissä. On se huikeaa kuinka jotain näin vanhaa löytyy meiltäkin näin läheltä. Alueella oli myös hieno vierailijakeskus jota kaipasimme Bomarsundista.
 
Lopulta tuli kuitenkin aika lähteä taas kohti uusia seikkailuita. Mutta ensin otimme taas Dieseliä tankkiin ja tyhjensimme septin. Kipparinna jo mietiskeli intoani tankata mutta mielelläni pidän varmuuden vuoksi hiukan liikaa Dieseliä mukana ja septi mielellään tyhjänä...