tiistai 16. tammikuuta 2018

Uuden edessä...

Talvi on alkanut vihdoinkin. Ja uusi vuosi, nyt ollaan taas uuden edessä kuten joka tammikuu.  Tammikuun alussa oli aikaa perheen kanssa käydä kävelemässä. Aina alkuvuodestahan monella on mielessä ryhtiliike oman hyvinvoinnin suhteen. Itselleni on tärkeää ajan käyttäminen oman perheen ja ystävien kanssa. Tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina aurinko paistoi todellakin mukavasti. Päätimme lähteä kävelemään perheen kanssa Suomenojalta rantoja pitkin, nautiskelemaan keskitalven auringosta. Espoon rantaraitilla oli melkoinen ruuhka. Kävelijöitä, pyöräilijöitä sekä juoksijoita oikein vilisi kävelytiellä.
Kävelimme Nokkalan Majakalle jossa oli lähes täyttä. Kattoterassilla ei näkynyt ketään toisin kuin aurinkoisina kesäpäivinä. Tunnelma oli mukavan rento ja tänne on aina mukava poiketa. Tosin tämä oli vasta toinen kohtaamisemme paikan kanssa. Hienoa kun tällaisia paikkoja on olemassa. Vielä kun saisi vastaavan paikan rantaraitin toiseen päähänkin. Soukka - Laurinlahti - Kivenlahti akselilta löytyisi varmasti asiakkaita myöskin laadukkaalle kohtaamispaikalle. Takaisin kävellessä aurinko paistoi naamalle ja  ruuhka oli kasvanut entuudestaan. Matkaa päiväkävelylle kertyi noin 7 kilometriä. Avointa merta oli mukava katsella ja haave Busterista heräsi henkiin. Olisi mukava päästä veneilemään myöskin talvella. Varmasti kylmää olisi mutta saarissa olisi rauhallista. Olen paljon nuorempana melonut talvella mutta ne ajat on nyt taakse jääneet. Muistan kuitenkin sen luonnosta huokuvan rauhan, äänet olivat hiljaisia ja meren liikkeet rauhallisia. Toki talvella on myös tuulista mutta, silloin en melonut.
 

Illalla ehdin vielä käydä koti satamassa katselemassa maisemia dronen kanssa. Lennättäminen oli kylmää touhua paljain käsin. Mutta kannatti käydä nauttimassa omasta rauhasta. Kotona odottikin sitten tyttären tekemä pitsa lämpimänä.


Pitkän tauon jälkeen päätin ryhdistäytyä. Nyt olisi aika ja mahdollisuus antaa itselleni hetki hyvinvoinnille. En näe itseäni yksinäisenä puurtajana kuntosalilla vaan pidän yhteisöllisyydestä myös urheilussa. Vanhan työkaverin suosituksesta päädyin TFW Kilo #Hallussa kurssille. Hiukan jännitti ensimmäisellä kerralla mennä paikalle. Miten minä tällainen "Gotletti" sulahtaisin joukkoon? Onneksi kaikki osallistujat olivat aivan tavallisia ihmisiä joten sitä pelkoa ei ollut. Koin pitkästä aikaa suurta iloa ryhmässä liikkumisesta. Mahdollisesti keväällä alkaa näkyä tuloksia omassa kropassa ja toiminnassa. On mahdollista että, minusta "Gotletista " kuoriutuu taas "Atletti". Ennen omaa treeniä salissa oli edellinen ryhmä ja jälkeemme tuli seuraava joten moni lisäkseni on löytänyt tämänkin hyvinvointi muodon. Vaikka aloitin tämän jatkan vesijuoksua säännöllisesti saadakseni nilkan rantakalliolla kulkemista varten kuntoon. Uimahallilla pääsen seuraamaan myös pojan vesipallo treenejä jotka ovat itselleni ainakin rankan oloisia.

 
 

tiistai 2. tammikuuta 2018

Ulkoilua rannalla..

 Monet eivät uskalla olla onnellisia, koska olisivat silloin vaarassa tulla onnettomiksi. "Martin Descalzo"
Vuosi 2017 oli päättymäisillään kun suuntasimme matkamme Porkkalanniemeen. Lähdimme matkaan Kipparinna siskon perheen kanssa. Vettä ei satanut ainakaan lähtiessä luontoon. Ilma oli kaunis mutta sateen uhka leijui päällämme. Päätimme mennä tällä kertaa grillaamaan hiukan eri paikkaan kuin yleinsä, eli nyt menimme Luotsiaseman viereen. Mahtavat kalliot ja maisemat. Tuijottelimme aikamme merelle ja mietimme mitä kaikkia tuttuja paikkoja täältä näimmekään. Inkoon piiput olivat näkyvissä ja tuttu merenselkä myöskin, Linlo oli myöskin lähellä. Linlossa varmasti pyrimme käymään kaudella 2018 veneellä ja ehkä jopa autolla.... Mutta tuo merelle tuijottelu on lähes terapeuttista toimintaa. Ajatukset lepäävät kun tuollainen kesyttämätön maisema on edessä. Aallokon äänet ovat parasta rentoutus musiikkia jota tiedän. Olisin halunnut lennättää Dronea täällä mutta, lentokieltoalue esti näiden maisemien tallentamisen ilmasta käsin.

Vuoden viimeiset nuotio makkarat maistuivat todella hyviltä. Pääsimme grillipaikalla edellisen grillaajan hiilloksia hyödyntämään. Ei muuta kuin makkarat tulille, kuksaan glögiä ja hyviä tarinoita perheen, kavereiden ja anopin seurassa. Nuotiopaikka oli todella hyväkuntoinen ja uuden oloinen. Ja heti meidän jälkeen sinne tulikin jo seuraava perhe. Kyllä meidän kelpaa kun monessa paikassa löytyy ilmaisia nuotiopaikkoja. Ja tämä luonto on kanssa hieno. Kalliota, metsää, kunnolliset polut jne. Kipparinna kulki polkujen ulkopuolella ja keräsi sieniä matkallaan. Pientä kävelyä ja jouluisten kinkkujen sulattelua tämäkin hetki. Loppu matkan kuljimmekin tuota isoa polkua pitkin tielle jonka varrella automme olivat ja vasta nyt alkoi sataa räntää päällemme. Oli mukava istua lämpimään autoon  ulkoilun päätteeksi. Olin kyllä päivän päätteeksi onnellinen tästäkin yhteisestä ulkoilu asiasta.


 Uudenvuoden aattona lähti poikamme SuperParkiin kuluttamaan ylimääräistä energiaansa serkkunsa kanssa. Itse vein pojat tuonne ja palasin sitten veneemme talvisäilytyspaikalle, Suomenojan venesatamaan. Family Cruiserimme makaa täällä peitteiden alla. Ja onneksi peitteet olivat kunnolla veneen yllä. Samalla sukelsin veneeseen tarkistamaan veneen kunnos sisäpuolelta ja hyvinhän siellä voidaan.

Täällä Suomenojalla pääsin vihdoin lentelemään Dronella yllä veneiden. Helppo tarkistaa näin lintuperspektiiivstä veneiden pressujen kunto. Yllättävän hyvin veneiden päällä olevat pressut ovat paikoillaan. Nyt olisi tarkoitus lennellä useamminkin eri satamissa ja luonnon helmassa.

Minulla hiukan alkaa nyt jo sormet syyhytä veneen kevät kunnostukseen. Jos talvi jatkuu näin vähä lumisena ja -jäisenä niin vesille pääsen pikaisesti, ehkä jopa toukokuun alussa. Olisi niin paljon tehtävää ja aurinkokin alkaa paistaa joka päivä pidemmän aikaa meille pohjolan asukeille.
 


 


 


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kinkun sulattelua...

Talvipäivän seisaus on jo ohitettu. Olemme matkalla kohti kesää hurjaa vauhtia. Vaikka talvi ei vielä meillä etelässä ole antanut kunnollista lumi- tai jääpeitettä niin veneemme on ollut rannalla jo pitkään. Nyt joulun pyhinä aloimme Kipparinnan kanssa ensimmäistä kertaa kesän jälkeen jutella tulevasta kesästä. Tämä juttelu tapahtui jopa Kipparinnan omasta aloitteesta. Ja nyt tuli taas paljon paikkoja missä hän haluaisi päästä käymään kesällä 2018, meillä oli jopa samoja paikkoja listoillamme. Vielä emme ole kuitenkaan päässeet keskustelussa siihen mitä kaikkea päivitämme veneestämme talven aikana. Minulla on tuo nikkaroiminen mielessä usein.
 

No Joulu on nyt sivutettu kunnialla. Söimme sukulaisten kanssa jouluruokia taas kerran paljon. Kalat,kinkut, kalkkunat, rosolli, laatikot, juustot.... mitä noita nyt onkaan. Jääkaapit olivat ennen joulua täynnä ja nyt noissa jääkaapeissa taas on tilaa. Tämä tarkoittaa siis sitä että, pitäisi tehdä jonkin sortin liikuntaa. Ensi hätään aloitimme heti joulupäivänä kävelyllä ja dronen ulkoiluttamisella. Kerrankin paistoi aurinko eikä tuuli haitannut ulkoilua. Tutut koti vedet näyttää niin erilaisilta ilmasta käsin. Näillekin lähisaarille olemme hiihtäneet monena jouluna. Nyt ei tarvinnut hiihtää.... Maisemat Pentalan ylitse näyttävä myös huikeilta.
 
 
Toki pelkkä ulkoilu koirien ja Kipparinnan kanssa ei tee ihmeitä kinkun sulatukselle. Olen ajatellut jopa alkavani treenaamaan urheilua. Ihan perus kuntosali treeni ei nyt oikein huvita. Olen hiukan katsellut netissä mitä sitä tekisi tuon vesijuoksun lisäksi ja TFW alkoi kiinnostamaan.  Toki ennen treenaamisen aloittamista on aikaa käydä kävelemässä Kipparinnan kanssa lisää. Kävimme Seurasaaressa kävelemässä kun olimme jättäneet neidin ja vävy-pojan heidän kotiinsa. Olo oli ihmeellinen, vain minä, vaimo ja koirat yhdessä ulkona. Oli kuin aikanaan seurustellessamme, aikaa vain toisillemme. Räntää satoi kuten seurustelumme alkuaikoina Kaivopuistossa kävellessämme. Mutta silti niin mukavaa. Seurasaaresta löysimme komean laiturin ja mietimme onkohan siihen mahdollisuuksia kiinnittyä omalla veneellä? Onko kenelläkään tietoa?

tiistai 28. marraskuuta 2017

Talven odottelua...

Muista ystäviä, ovat he sitten poissa tai läsnä. (Thales)
 
Marraskuu alkaa kääntyä loppua kohden. Kävin Leaninan luona taas sunnuntaina katsomassa kuinka ystävämme voi. Samalla peittelin Leaninan loppuun saakka. Ostin 10 metriä pitkän peitteen joten käytännössä koko peite on yhdestä osasta. Nyt kelpaa talven tuiskujen tulla. Mahdollisesti keulaan laitan vielä pienen lumiesteen ettei kannelle pääse kertymään isoa kinosta. Toivottavasti talvella kuitenkin sataa lunta. Menneinä vuosina kun veneemme on nukkunut talviuntaan Suomenojalla olemme käyneet lähes jokaisen lumisateen jälkeen satamassa tarkistamassa kuomujen kunnon. Siltikin kerran talvi teki tuhojaan ja romautti talvikatoksemme veneemme päälle. Onneksi vakuutuksemme auttoi vahinkojen korjauksen tuskassa. Nyt olen vaihtanut naapuriveneilijän kanssa puhelin numeroita jotta voimme kertoa toisillemme jos toisen vene kaipaa huomioimista. Toki vaimon perheen venekin sijaitsee samassa satamassa joten mekin pidämme huolta toistemme veneistä.


Kerrankin sattui lähes tyyni ilta satamassa. Vesi on korkealla ja laiturille pääsee kulkemaan lähes suorassa olevaa kävelysiltaa pitkin. Pidän tällaisista syksyisistä rauhallisista illoista.  Rauhallista meren liikehdintää on mukava kuunnella. Jotenkin rauhoittava vaikutus tuollaisella tyynellä kelillä. Toki syysmyrskyt kiehtovat mieltäni myöskin.

Tällaisena rauhallisena iltana meren äärellä hiljennyn muistelemaan jo edesmennyttä ystävääni. Hän pääsi aikanaan toivomaansa paikkaan, eli Espoon viralliseen merihautauspaikkaan. Nyt voin muistella häntä aina käydessäni rannassa.

torstai 16. marraskuuta 2017

Näin se vaan aika menee....

Usein luulee heittäneensä huolet kun on vain vaihtanut niitä. (Michel de Montaigne)
 
Nyt on heitetty kesäiset huolet taakse ja siirrytty uusiin huoliin. Kesällä veneen ollessa laiturissa oli mielessä aina ajan vähyys veneilyn harrastamiseen. Huoli voimakkaista tuulista ja sateista piinasi myöskin kesällä. Toista se on nyt syksyllä / talvella. Nyt tietää tuulen ja sateen piinaavan rannalla olevaa venettä taikka sen katosta.
 
Tämän takia olemme miettineet miten saisimme veneen parhaiten suojatuksi. Kaikkein paras vaihtoehto on meille Family Cruiserimme peitteleminen kunnollisilla peitteillä. Rakensimme veemme kannelle A-pukit joiden sisään saimme myös maston turvaan. Rakennelmasta tuli tukeva kun tuimme sen kunnolla. ( No, nyt kun kehun tukevuutta saatte huomata kuinka tuo romahtaa talvella kannellemme ). Saimme kavereiltamme heiltä ylimääräiseksi jääneen paksun peitteen ja laitoimme sen kriittisimmän kohdan päälle. Keulaan laitamme kevyemmän peitteen josta tulee valoa läpi kevään askareita varten.
 
Tietenkin rakennetaessa loppui aika kesken ja teimme pikaisen virityksen perän peittämiseksi. Tämä piti tulla fiksaamaan kuntoon heti seuraavana päivänä. Emmepä tulleet joten etelätuuli päätti purkaa tuon perän kevyt peitteen maahan saakka. Onneksi kaveri laittoi viestiä tapahtuneesta ja antoi pikaisen avun veneellemme. Pääsimme itse korjaamaan tuon vasta muutaman päivän kuluttua. MIelestäni kannattaa tutustua myös talvisäilytys naapureihin. Tällöin useampi venekunta käy tarkistamassa oman veneensä ohessa myös naapureiden veneet. Jos jotain ongelmia on niin sitten vain ilmoitusta naapuriveneille....


 

Kun vene oli lopulta peitelty uudelleen jäi aikaa moottorin talvijutuille. Perkins moottorimme on veneen alkuperäinen moottori ja kuvittelin olevan helppoa laittaa merivesipuolelle glygolit. Raakavesi-putki löytyi helposti ja ruuvimeisseliä kouraan. Klemmarit totesin menevän vaihtoon keväällä kun olivat päässeet ruostumaan. Onneksi aukesivat vielä. Siinä ruuvatessa klemmareita auki silmäilin tuota letkua ja totesin sen olevan entinen. Ilmeisesti alkuperäinen ja pinnassa halkeamia.... Nyt jo harmitti. No, kädet letkun ja läpiviennin kohdalle ja letku irti pienellä kieräytyksellä.
Tai sitten ei. Letku oli kiinnittynyt läpivientiin pysyvästi.  Nyt en lähtenyt sitä vielä leikkaamaan poikki vaan palaan tänne vielä uudelleen. Samalla katson moottorin läpi ja kirjaan kevättä varten ostoslistaa moottorin kevät töitä varten. Sinkkien etsiminen moottorista taikka veneestä on edessä vielä. Keväällä laitan sinkit kalarautaan sekä peräsimeen. Kummassakaan ei ole paikkoja niille ollut. Onkohan Perkinsissä sinkkejä jossain? Nyt olemme tyytyväisiä kun Leaninamme on kotimme lähellä ja pääsemme tänne talven aikana käymään useasti ja laittamaan venettä taas enemmän omaan käyttöön sopivaksi. Ja pääsen sotkemaan käteni moottorin huollon kanssa.
 
Näin syksyllä isottelen ja ajattelen tekeväni sen ja sen huolto toimenpiteen. Tai jopa aivan kokonaan jotain uutta veneeseen. Mitä ajatuksia teillä on oman veneenne kohdalla? Teettekö jotain hankintoja taikka isompia huoltoja talvella? Vai pelkästään nautitte vain hetken vapaudesta ilman venettä.....
 
Meillä kesän huolet on heitetty pois ja ollaan lähes huolettomia näin talvella :)




maanantai 30. lokakuuta 2017

Se on loppu nyt....

Huuhtokaamme suolaveden maku kieleltämme käymällä virkistävän tuore keskustelu. (Platon)

On vihdoin myönnettävä kesän päättyneen. Vai alkoiko se tänä vuonna kunnolla lainkaan? Lauantaina saimme viettää hauskaa aikaa kavereidemme syntymäpäivillä. Juttelimme paljon kaikesta myöskin veneilystä. Kaverimme olivat vaihtaneet putput-veneeseensä moottorin ja heillä on vielä sisään ajo vaihe menossa. Olivat veneilleet viime viikon lumisateessa eikä heidän lisäkseen ollut veneilijöitä juurikaan vesillä.
Nyt sunnuntaina juhlien jälkeen oli veneen nostamiseen sopiva keli. Harmaata, vihmoi vettä / räntää ja tuuli kohtuullisesti. Kipparinna vei minut ja edellisillan syntymäpäivä sankarin veneelle ja katsoi haikeana poistumistamme harmauteen.




Lyhyt venematka Suvisaariston Skatalta Suomenojalle oli kuitenkin meille riemukas. Sähköinen lämmitin puhalsi lämmintä ikkunoille ja sieltä meille matkustajille. Pää ulkona ajaessa saimme naamat märiksi mutta keuhkot täyteen raitista meri-ilmaa. Liikennettäkin oli vesillä yllättävän paljon. Pieniä jollia oli useampi treenaamassa, avoveneilijöitä uistelemassa ja muutamia isompia purjeveneitä sekä moottori veneitä oli liikkeellä. Meillä oli sovittu aika veneen nostamiselle joten emme jääneet pidemmäksi aikaa merelle vaikka olisi tehnyt hitusen mieli. Saavuimme Suomenojalle ja huomasimme joutuvamme jonottamaan hetkeksi. Olimme siis saapuneet paikalle etuajassa. Eli kiinnityimme hetkeksi viereiseen laituriin ja täältä sitten heti nostopaikalle septin viereen. Odottaessamme vuoroamme tyhjensimme varmuudeksi vielä septin uudelleen vaikkei siellä mitään ollutkaan.

Kuljetus Karttunen saapui paikalle sovittuna aikana ja nosti veneemme ylös turvallisesti. Aina sitä kuitenkin itse jännittää miten vene voi nousta noiden autojen voimasta ylös vedestä. Vene kyytiin ja liinoilla kiinni autoon pienen siirtoajon ajaksi. Matkaa satamassa oli korttelin tai parin verran.
Nyt laitoimme ensimmäistä kertaa tämän veneen itse talvehtimaan. Olimme hankkineet käytettynä veneen alle pukit ja niiden sijoittaminen tuonne rungon alle mietitytti. Onneksi meillä olivat valokuvat edellisen veneen osalta käytettävissä. Ja Kuljetus Karttunen muisti miten pukit olivat olleet  edellisen Family Cruiserin alla. Mahtavaa palvelua saatiin myöskin veneen pohjan pesemisen kanssa. Kesän suolat ja limat pois veneen kyljiltä pois kunnollisella painepesurilla.


Suolaveden makuiset keskustelut usean ystävän kanssa pitkin viikonloppua huuhdottiin Kipparinnan kanssa alas Jari Sillanpään konsertilla sunnuntai iltana.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Syksy lähestyy hiljalleen...

"Onnea huvittaa vaihtaa omistajaa: vuoroin se meitä seuraa ja vuoroin taas välttää. Jos osaksesi on tullut vastoinkäymisiä, joilla sallimus koettelee kuolevaisia, niin kestä ne kärsivällisesti äläkä kapinoi kohtaloa vastaan". (Pythagoras)Vastoinkäymiset on koetelleet sään muodossa melkoisesti kuluneen kesän aikana. Onneksi on matkan varrelle mahtunut paljon mukaviakin hetkiä niin perheen kuin veneen kanssa. Nyt pääsimme veneen kanssa siihen pisteeseen jossa kaadoimme maston alas talven tieltä. Melkoisesti jännitti tämä tapahtuma. Veneellä emme ole käyneet vajaaseen kahteen viikkoon joten pelkkä kurkkaaminen veneeseenkin jännitti. Onneksi veneemme on pääosin pitänyt veden oikealla puolella eikä mitään ihmeellistä veden paisumusta ollut meitä odottamassa.
Satamassamme on ollut yhteisnosto muutama viikko takaperin ja nyt paikalla olikin tuttuja veneilijöitä. Muutaman purjehtijan kanssa keskustelimme ja he tarjosivat apuja maston laskemisessa. Torjuin avun tarjouksen päättäväisesti koska olin kuullut maston kaatamisen olevan helppoa. Mitään tietoa minulla ei tästä tapahtumasta ollut juurikaan ollut. Kipparinnan kanssa kävimme vanttien kimppuun. Irrotimme ensin taaimmaiset ja sitten seuraavat. Muutaman kun olimme irroittaneet alkoi masto heilumaan ja Kipparinnan kanssa vaihdoimme paikkoja. Minä tuin mastoa ja hän irroitti loput vantit. Maston kaataminen oli kohtuullisen helppoa kun maston jalassa oli sarana. Kaadoimme maston etukannelle ja irrotimme saranan pois. Nyt löysimme myös syyn miksi sateella maston juuresta on vettä tiputellut meille kajuuttaan. VHF-antennin johdon pistoke on näköjään irti, tälle on tehtävä keväällä jotain....
 
Nyt kun masto on kumossa pääsimme keräämään veneestä pois viimeiset säilyketölkit ja pussiruoat. Samalla otimme pois kaikki peitot, lakanat sekä pyyhkeet. Jätimme vielä kannettavaa jäljelle odottamaan tulevaa sunnuntaita jolloin nostamme veneemme ylös. Veneemme nostaa tuolloin "luottonostajamme" Karttunen. Pieni jännitys on silloinkin luvassa kun ensimmäistä kertaa nostamme tämän veneen ylös pukeille. On ollut aina tähän saakka veneenveistäjällä talvehtimassa. Nyt valitsimme paikallisen sataman talvipaikaksi. Saamme näin lisää aikaa erilaisille askareille talven ja kevään aikana... Kohta on hankittava veneen päälle peite talveksi.